Jokin aika sitten (syyslomalla) pääsin taas pitkästä aikaa kuvaamaan keskellä päivää. Tällaista jälkeä syntyi. Jokiletto Yppärissä. Tärkeää maisemaa lapsuudesta. Oman pihan tulevia talventörröttäjiä. Jonkin kesäkukan siemenkodat odottavat maahanpääsyä. Sumuinen aamu järvenrannalla. Niitä on riittänyt tänä syksynä.
Laskekaa kokonaisuudet Opintotuki (23 – 28) ja Tuloverotus (44 – 51) siten, että lasket ainakin parittomat tehtävät. LISÄKSI laske tehtävät
39, 42, 44, 86, 89, 93, 97 ja 101 erilliselle konseptipaperille, jonka kerään perjantaina pois.
Näiden uusien tietomurtojen jälkeen Digitoday uutisoi: Hyvässä salasanassa vähintään 15 merkkiä / Tietoturva / Digitoday. Kyseessä on siis Suomen viestintäviraston (Cert-Fi) suosituksesta “hyvä salasana on riittävän pitkä (8 merkkiä on aivan liian vähän, 15 merkkiä on sopiva lähtökohta)“.
Itse olen hieman eri mieltä. Myös salasanan käytettävyys on suuresti merkitsevä asia. Jos salasana on pitkä, sisältää kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä, niin se on vaikea muistaa. Ja sitten se pitää kirjoittaa paperille. Ja se on huono asia.
Hyvän salasanan muistaa ilman lappuja tai apuvälineitä. Lisäksi salasanat murretaan tietokoneiden avulla ja tietokoneelle on ihan sama, onko salasana “34ygSDF%&jfh” vai “punainenpaloauto”. Ihmiselle sillä on iso ero. Eli salasanan vaatimukset ovat johtavat tilanteeseen, jossa vaaditaan ihmisen kannalta huonoa salasanaa.
Kannattaa tutustua myös artikkeliin “The Usability of Passwords“, jossa verrataan salasanan pituutta ja sen murtamisaikaa.
Ja normaalin käyttäjän ei tarvitse mielestäni välittää brute force-murroista, vaan palvelimen ylläpitäjän. Ja eihän käyttäjätietokantoja kukaan ulkopuolinen saa käsiinsä, eihän? Ja niissähän ei ole salasanoja selväkielisinä… Josta sitten saisi oman artikkelinsa salasanojen murtamistekniikoista ja säilömistavoista.
Tuli yläkoululaisten matikan tunnilla puhetta saippuatietokoneesta. Ongelmia ratkaistaan saippuakuplien avulla. Alun teoriaosuuden jälkeen saippuakalvoja aletaan käyttämään noin 1 minuutin 45 sekunnin kohdalla.
Tämä meinaa vanheta käsiin. Linkki on ollut jo vuoden, pari odottamassa julkaisua. Oulun lääninhallitus (milloinkahan ne poistettiinkaan) on tehnyt julkaisun “Pieni laatukäsikirja”, joka löytyy osoitteesta http://www.intermin.fi/lh/biblio.nsf/wLatestlh/0655D57985AA2057C22572D6003289A8. Tuo tulee aina mieleen, kun luokkiin ilmaantuu uutta tekniikkaa. Miksi kaikki koneet ovat erilaisia? Miksi laitteet on viritetty toimimaan yhteen eri tavalla? Miksi hankintoja ei ole suunniteltu loppuun asti? Kuka hankinnat ja asennukset suunnittelee?
Toinen melkein vanhentunut julkaisuvinkki on Tieken julkaisut: http://www.tieke.fi/julkaisut/. Sieltä löytyy uusia ja vanhoja julkaisuja koskien sosiaalista mediaa ja Web 2:ta.
Hauskoja lukuhetkiä! 
Nakkelin tänään kuvia pitkästä aikaa Flickriin. Nyt siellä on 184 ottamaani kuvaa. Etusivu ilmoittelee, että “You have 184 photos stored on Flickr. Once you hit 200, you’ll need to upgrade to a Flickr Pro account or you’ll only be able to see your most recent 200 photos.“
Kannattaako maksaa 2$ kuussa Pro-tunnuksesta vai siirtyä käyttämään omaa palvelinta? Google+:aan kuvia vielä mahtuu, mutta sielläkin on raja. Omalla palvelimella ei olisi sosiaalisia piirejä… Toki kuvat voisi laittaa omalle palvelimelle ja Flickriin, omalta palvelimelta näkisi vanhat kuvat ja Flickristä saisi palautteen uusimmille kuville.
Visaista… Toki huonoimmat (niitä riittää) voisi poistaa ja jättää jäljelle vain… heh, helmet.
Tänään oli Oulussa tulevaisuuden koulun verkko-oppimisen päätösseminaari. Pitänee hieman istahtaa, nukkua ja miettiä mitä siellä tuli kuultua. Mutta näitä siellä näytettiin, tai siis jälkimmäistä: Infographic: The Mobile World In 60 Seconds | TechCrunch ja siihen liittyen 60 Seconds – Things That Happen On Internet Every Sixty Seconds [Infographic].
Syyslomalla ravintolassa salakuuntelin vieruspöydän juttelua. Siellä innokas nuori (parikymppinen) ihmettelee äidilleen (?) metsästäjien intoa ampua susia ja karhuja. Ihmetteli myös hysteriaa, mikä nousee siitä, jos jossain on nähty susia tai karhuja ja lapset pitää saada taksikyyteihin. Milloin pedot ovat viimeksi tappaneet ihmisen?
Huvitti. Jokin aika sitten, kun olin Lieksassa opettajana, opettajanhuoneessa kuului radio. Radiossa kerrottiin, että Lieksan kaupungin koulun lähistöllä (noin 200m koulusta) oli havaittu karhu. Kyseessä oli lähes keskustassa oleva koulu. Muutama opettaja hieman naureskeli, mutta sitten yksi huomasi, että hänen oma lapsensa on siellä. Lapsia ei päästetty lähtemään kuin auton kyydissä ja karhu ammuttiin parinkymmenen metrin päästä koulusta.
Yksi kaupungin opettajista kertoi kerran ajaneensa pihasta, jolloin karhu oli juossut auton edessä parisataa metriä ihan kunnioitettavaa viidenkympin vauhtia. Täällä Haapavedellä sudet ovat raadelleet lampaita pari vuotta takaperin.
Karhuja ja susia on täällä maalla. Ei kaupungeissa. Muistakaa meidät maalla asuvatkin!
Tuntuuko valtion talousarvio ihan käsittämättömältä? Summat aivan valtavilta? Mikä on muuten talousarvion loppusumma ja montako sairaanhoitajaa sillä saisi palkattua? Meneekö rahaa enemmän puolustusvoimien kuluihin kuin nuorison kouluttamiseen? Katso Talousarvio 2012. Siinä on talousarvion eri menokohdat eritelty graafisesti. Tämä kävisi jopa esimerkiksi informationisbeautiful-sivustolle IMHO.
Huomenna alkaa talousmatematiikan kurssi pitkän matikan lukijoille. Pitää heidän kanssaan perehtyä myös valtiontalouteen, kun he osaavat mekaaniset laskut paremmin kuin lyhyen matematiikan opiskelijat.
Olen jopa harkinnut jonkinasteista some:n käyttöä, tunnit olisi sopivasti atk-luokassa.
p.s. http://www.verokuitti.fi/ kertoo, kuinka sinun veroeurosi käytetään, eli periaatteessa saman kuin tuo edellä mainittu talousarvio-sovellus.
Joskus oikea elämä voi olla inspiraationa viihteelle (Rikostutkijat selvittivät surman auton polkimiin jääneestä hiekasta – HS.fi). Katon telkkarista lähinnä CSI-sarjaa, hömppäähän se on, mutta sopivan pitkä, kevyt ja aivoton katottavaksi Crosstraineria liikutellessa. Monet siinä olevat ideat ovat naurettavia (kuten juonenkäänteetkin), mutta ilmeisesti maaperätutkimuksella on vankka pohja totuudessa 