Sunnuntain 16.10. Kalevassa oli Oulun Suomalaisen yhteiskoulun 2. luokkalaisen opiskelijan kirjoitus luonnontieteiden opetuksen vanhenemisesta. Kirjoitus perustui osin Tiede-lehden artikkeliin (8/2011) ”Koulun tiede jumittui sadan vuoden taakse” ja opiskelija kaipasi klassisen fysiikan tilalle modernimpaa fysiikkaa suhteellisusuteorioineen. On ihan tosi, että fysiikassa opiskeltavat asiat ovat vanhoja, aivan kuten matematiikassakin. Mutta syy siihen, että fysiikassa rajoitutuaan perinteiseen klassiseen fysiikkaan, perustuu suurelta osin käytettävissä oleviin työkaluihin. Jos opiskelijan työkalupakissa (yläkoululainen) on pelkästään yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolasku (ja nekin osin puuttellisesti), ei niillä kovin pitkälle päästä suhteellisuusteorian selittämisessä. Sikäli huvittavaa, että Tiede-lehden kannessa oli derivaatan määritelmä ja teksti ”Tätä et koskaan tarvitse”…
Tarvittavat matemaattiset taidot (derivointi, integrointi, differentiaaliyhtälöt) opitaan vasta pitkän matematiikan viimeisillä kursseilla. Kurkkaapa huviksesi esimerkiksi Maxwellin yhtälöitä, aaltofunktiota, Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta ja tietenkin yleistä ja erityistä suhteellisuusteoriaa. Muistan itsekin hikoilleeni noiden tehtävien kanssa useaan kertaan.
Jatkossahan tietenkin tietokoneet (ja laskimet) hoitavat laskut, mutta nekään eivät tuo ymmärrystä siitä, miten jokin ilmiö käyttäytyy tietyissä olosuhteissa, singulariteeteissa (esimerkiksi musta aukko). Muuten, verkosta löytyy erinomaisia oppikirjoja fysiikkaan, sekä klassiseen, että moderniin. Motion Mountainin hieman modernin otteen omaava ja Light and Matterin hieman perinteisempi kirja.
