Chrome suositteli Codeacademyn artikkelia, josta tunnistin monia piirteitä itsestäni. Ohjelmoin mielelläni ja tahtoisin edetä siinä pidemmälle. Joskus muinoin tein jopa isoja ohjelmointikokonaisuuksia yhdistellen PHP:tä, HTML:ää, MySQL:ää ja Javascriptiäkin. Nyt tuollaisten isojen kokonaisuuksien tekeminen on jäänyt vähemmälle artikkelissa mainituista syistä. Tärkein on ajanpuute. Täysi päivätyö koulussa oppilaiden kanssa syö aika tehokkaasti tunnit päivästä ja illalla olisi kiva tehdä muutakin kuin istua koneella. Lisäksi ohjelmat, joita olen tottunut monta vuotta sitten käyttämään, ovat nyt aika tavalla pois käytöstä. Pitäisi opiskella Reactia, ohjelmointia ilman tietokantoja ja muuttumattomia muuttujia. Tahto oppia nuo on isoja, muta aikapula… Ja kun tietää, mitä pitäisi oppia, niin kynnys aloittaa on iso. Ja jos saa jotain aikaan, niin tulee tuo huijarisyndrooma: tämähän on vain Stackoverflown apuna käyttäen tehty. Ja näin vanhemmiten ei enää ohjelmointikikat jää muistiin niin hyvin kuin nuorena: Helsingin yliopiston johdatus ohjelmoinnin jatkokurssin tenttitehtävään käytin yhden rivin koodinpätkän sijaan kymmenrivistä koodia. Olisi pitänyt muistaa Lambdan käyttö! Ja kun töissä puhutaan opettamisesta, niin vertaistuki ohjelmointiin on vähissä: mistä aloittaa opettelemaan tekemään uudella tekniikalla esim. vuorovaikutteisia webbisivuja…
Opettajan jonkinlaista sielunelämää