Avainsana: Valokuvaus

Valokuvaus on mukavaa. Nautin siitä.

Juoksulenkillä katselin jälleen peltojen yli järvelle auringonlaskuun. Mietin,  että tuosta voisi saada kivan kuvan. Juoksulenkit järven lähellä ovat vaikeita, kun pää kääntyy aina järvelle päin…

Pihanlaidan männyt muodostavat rytmikkään kuvion, tuosta voisi saada jonkinlaisen kuvan.

Naapurin emäntä lakaisee lehtiä tieltä varpuluudalla. Se pitäisi ehdottomasti ikuistaa rakeisella TriX:llä.

Valokuvaaja katsoo maailmaa erilaisin silmin.

Yksi tulos tämän päivän bokeh-kokeilusta (bokeh=epäterävä tausta, jossa on yleensä valokuvioita).

Tänään ei satanut. Pitkästä aikaa aamu valkeni kuulaana ja kirkkaana. Yöllä oli ollut pari astetta pakkasta ja maa oli kuurassa. Kun olin vienyt lapset päiväkotiin (ja vaimon töihin), livahdin kävelylle ja omalle pihalle kameran kanssa. Oli kiva kuvata vaihteeksi ihan oikeassa päivänvalossa ja vieläpä kirkkaassa auringonvalossa! Toivon, että kuvat ovat sinustakin kivoja. Olisipa huomennakin yhtä kaunis aamu, päivän aikana tuli kokeilemisen arvoinen idea.

Tänään on tarjolla pelkästään linkki. Yksinkertainenkin asia saa ihan uuden perspektiivin heijastuksen kautta ja asiaa pitää ajatella ihan uuden näkökulman kautta.

Pitäisi varmaan itsekin kokeilla heijastusten kuvausta, tänä syksynähän lätäköitä on riittänyt!

 

Eilen sain kehitettyä ensimmäisen mustavalkofilmin sitten vuoden 1999. Hieman jännitti eka kehitys, että mitäkän filmiltä mahtaa paljastua. Tällaista jälkeä sitten tuli:

Otin heti kaksi rullaa kuvia kahdella kameralla. Vanha Zenit oli naarmuttanut negatiivin, mutta Canon oli vielä voimissaan. Skannasin negatiivit työpaikan skannerilla 300dpi tarkkuuteen (tarkkuutta olisi ollut skannerissa huomattavasti enemmänkin, mutta aika olisi muuttunut 5min -> 55min). Kuvissa oli todella mahtava tunnelma rakeineen ja sävyineen. Kuvat lapsista olivat aivan mahtavia. Saisikohon digijärkkäriin jostain samanlaista tulosta antavat asetukset? Kuvankäsittelyn avulla digikuviin varmaan saisi samanlaisen intensiivisen tunnelman, mutta jotenkin se tuntuu vieraalta.

Jatkamme vielä filmin käyttämistä.

Tänään minulta kysyttiin, että mikä on paras kuvasi? Viaton kysymys, mutta vaikea.

Paras kuva ennen digijärkkäriaikaa? Paras kuva ikinä?

Ite aloitin kuvaamisen yliopistoaikana. Eka kamera oli Zenit 12XP (jollaisen hankin viime kesänä uudelleen). Se avasi uuden maailman katsoa asioita. Seuraava isompi asia oli pimiökurssi (Kiitos Nestori Simola ja muut ylioppilaskameran aktiivit). Nyt kellarissa odottaa oma ihka uusi pimiö, mutta digitaalitekniikka on tainnut ajaa sen ohi.

Zenitin vaihdoin Canonin EOS500N:ään. Optisesti vaihto oli heikennys ja se näkyy kuvien laadussa. Toisaalta kuvista tuli parempia, mutta Zenitin laajakulman laatu, pikkutelen lyhyt syvyysterävyys olivat ihan eri luokkaa kuin Canonin vakiozoomissa.

Jossain vaiheessa laitoin Canonin 85mm/1.8-pikkutelen ja se näkyy kuvien laadussa.

Seuraava kuvien heikennys näkyy tekniikan vaihtumisen aikaan. Noin 2004 laitoin ekan digikameran ja filmikameralla otin kuvia vain harvoin. 2007 vaihdoin hieman parempaan digikameraan ja vihdoin viime kesänä sain hankittua järjestelmädigin.(Kuten myös nostalgiasyistä vanhan Zenit 12XP:n)

Eli käytännössä löysin valokuvauksen uudestaan. Digijärkkärin avulla saa luotua aivan teknisesti mielettömän hienoja kuvia, ilman, että pitää odottaa valmista kuvaa päiväkausia.

Kesällä tuli kuvattua paljon pihapiirissä, koska se oli helppoa. Tämä näkyy kuvien aiheistakin. Syksyllä ja talvella pitäisi laajentaa omaa reviiriä ja siirtyä kuvaamaan muitakin aiheita. Pois mukavuusalueelta!

Mikä on paras kuvani? Jotenkin tuo aika 2004 – viime kesä tuntuu siltä, ettei silloin ole tullut yhtään hyvää kuvaa. Jotain yksittäisiä hyviä kuvia on tullut otettua, mutta muuten kuvat ovat lähinnä dokumenttikuvan tyyppisiä. Itselle arvokkaita ja albumissa korvaamattomia. Jokunen hyvä kuva löytyy ajalta ennen digitekniikkaa, mutta ne ovat kaikki paperikuvia. Ja sellaisina pysyvätkin…

Uuden ajan paras kuva lienee viime kesänä otettu kuva.

Kun kesällä ajelimme Ylivieskasta kotiin, näin tämän ruispellon ja kukat siinä. Seuraavana päivänä oli pakko lähteä pojan kanssa pyöräretkelle pellon luo ja kuvaamaan. Onneksi oli kaunis auringonpaiste ja saaliina oli monta hyvää kuvaa. Ja tietenkin oli mahtavaa harrastaa pojan kanssa. Korvaamatonta!

Mikä on sinun paras kuvasi?