Kokemuksia Kuopion maratonista

Kävin ”juoksemassa” ensimmäisen maratonini, Kuopiossa. Reitti ei ollut ihan helppo, mäkiä oli paljon ja ne olivat toisella kierroksella paljon jyrkempiä kuin ensimmäisellä. Voittajan aikakin oli luokka 3 tuntia 45 minuuttia. Aikaa kului minulta yli tavoiteajan, mutta maaliin kuitenkin pääsin. Sportstrackeristä loppui virta ennen minua: http://www-fb.sports-tracker.com/u/moversti/workout/b4t62sfmrfem9bgo.

Mitä opin reissusta? Ainakin sen, että kannattaa toimia etukäteissuunnitelmien mukaan. Ensimmäinen kierros meni hyvin, mutta toisella kierroksella ylämäet tuntuivat todella paljon jyrkemmiltä. Tämä johtui ihan kokonaan omasta virheestä: ensimmäisellä kierroksella pidin sykkeen liian korkeana. Olisi pitänyt malttaa hidastaa vauhtia vielä pienemmäksi, vaikka se olisi ollut lähes kävelyä. Jossain maratonohjeessa sanottiin, että ensimmäisellä puoliskolla minuutin liika kova vauhti pudottaa kaksi minuuttia toisella puoliskolla. Ja näin tosiaan kävi! Jos kierroksia olisi ollut enemmän kuin kaksi, niin olisin varmasti keskeyttänyt toisen kierroksen jälkeen. Näin ollen on siis ihan turha haaveilla maratoneista, joissa juostaan neljä kierrosta (hyvästi Kärki-maraton!).

Juomapisteet olivat tarpeeseen. Aluksi otin vain yhden kupin juotavaa ja se alkoi näkyä kuivumisena. Olisi pitänyt reilusti ottaa kaksi tai kolme mukia juotavaa kustakin pisteestä. Olen hikoilevaa sorttia! Loppumatkasta suu tuntui kuivalta.

Rata oli merkitty melko hyvin, kolmesti olisin lähtenyt väärään suuntaan. Kahdesti huoltaja esti eksymisen, yhden kerran paluumatkalla olleet puolikkaan juoksijat. Kiitos heille! WC:t olisi voitu merkitä paremmin, nyt oli pelkät viitat vessoihin. Yhdet vessat olivat ilmeisesti jollain urheilukentällä, mutta kentällä itsessään ei ollut opasteita, en viitsinyt poiketa radalta etsimään kentälle vessaa. Toiset vessat olivat ilmeisesti pizzeriassa, ainakin kyltti osoitti sinne. Jostain syystä en halunnut kesken matkaa mennä pitseriaan, aamulla olin syönyt pikapuuroa…

Satunnaiset kannustajat matkan varrella olivat kullanarvoisia, taputukset ja huudot saivat aina hymyn suupieleen 🙂

Omat valmistelut onnistuivat, rakkoja ei tullut, ei hiertymiä tai haavaumia. Jalat kestivät reissun ja jälkikäteen oli hyvä mieli.

Seuraava tavoite lienee keväällä Oulussa Tervamaraton ja viiden tunnin alitus. Talvella pitää kerätä tarpeeksi liikuntakilometrejä kunnon kohottamiseksi hiihtämällä ja juoksemalla.