Miksi minäkin juoksen?
Joulupukki toi Dean Karnazesin Ultramaratoonari (kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun)- kirjan. Pätkiä kirjasta:” Vain kymppitonni, ajattelin. Kun pääsen Foresthilliin, olen tullut sata kilometriä. Sen jälkeen jäljellä olisi vain tavallinen maraton ja kaksi peräkkäistä kymppitonnista.”… ”Puolivälissä matkaa ylitetään Golden Gate silta. Minulta oli kestänyt yhdensäntoista tuntia ja 44 minuuttia juosta sinne Calostogasta. Juostavana oli vielä 160 kilometriä, mutta loppumatka täytyi taittaa askel kerrallaan.”… ”Kerran juoksin kotoani San Franciscosta Napa Valley -maratonin lähtöviivalle (160 kilometriä kahdeksassatoista tunnissa, läpi yön), saavuin sinne viisi minuuttia ennen kisan alkua ja sitten juoksin maratonin (aikaan 3.15). Tuollaisiin suorituksiin ultrajuoksijoina pyrimme.”
Itse en ole koskaan juossut ultramaratonia ja juoksen ja harjoittelen aina mukavuusalueella. Sen ulkopuolella harjoittelu tuntuisi vieraalta, mutta jostain syystä tuo kirja motivoi harjoittelamaan hieman kovempaa. Mitäpä jos sittenkin? 🙂